Koiran ja kissan riskiperusteinen loishäätö

Lemmikin loishäädön tulisi perustua eläimen yksilölliseen riskiin saada loistartunta. Tähän puolestaan vaikuttavat muun muassa koiran tai kissan ikä, elintavat ja elinympäristö. Alle vuoden ikäiset pennut ovat aikuisia alttiimpia loistartunnoille, koska niiden immuniteetti ei ole vielä täysin kehittynyt. Koirilla loistartunnan riskiä lisäävät maa-aineksen tai ulosteen syöminen, vapaana ulkoilu ja aiemmin todetut loistartunnat. Kissoilla jyrsijöiden metsästys lisää loistartuntariskiä huomattavasti.

Suomessa ei ole tällä hetkellä virallista ohjeistusta lemmikkien loishäädöstä. Eurooppalaisen parasitologian asiantuntijajärjestön ESCCAPin (European Scientific Counsel Companion Animal Parasites) suosituksen mukaan ulkona vapaana liikkuvat koirat lääkitään sisäloisten varalta neljä kertaa vuodessa tai neljä kertaa vuodessa otetun ulostenäytteen perusteella. Ulkona vapaana liikkuville, metsästäville kissoille suositellaan pyörö- ja heisimatoihin tehoavaa lääkitystä vähintään neljä kertaa vuodessa.

Mikäli koira ulkoilee kytkettynä, eikä sillä ole tapana syödä lenkillä sattumia, madotusta suositellaan ulostenäytteen tutkimuksen perusteella. Tavanomaisilla ulostetutkimuksilla ei kuitenkaan voida luotettavasti todeta heisimatotartuntaa.  Jos kissalla tai koiralla on tapana syödä jyrsijöitä, ne voivat saada jyrsijästä heisimatotartunnan. Tällöin heisimatoihin tehoava lääkitys on tarpeen.

Osa suolistomadoista on zoonooseja eli ne voivat tarttua ihmiseen. Perheissä, joissa on pieniä lapsia tai immuunipuutteisia henkilöitä, lemmikin loishäätöön on syytä kiinnittää erityistä huomiota.

Matolääkkeillä ei ole uusilta tartunnoilta suojaavaa vaikutusta ja pääsääntöisesti ilman reseptiä myytävät matolääkkeet tehoavat vain aikuisiin loisiin. Ulosteiden kerääminen ja niiden hävittäminen sekajätteenä ehkäisevät tehokkaasti tartuntojen leviämistä.

Lähteet:

ESCCAP. Guideline 01 Worm control in dogs and cats Sixth Edition – May 2021.  www.esccap.org

Teksti: ELL Karoliina Kukkonen