Hilsepunkit eivät nimestään huolimatta syö ihon kuollutta kerrosta, vaan punkki työntää suuosansa ihoon ja imee syljen pilkkoman kudoksen ravinnokseen. Koiralla ja kissalla on omat hilsepunkkilajinsa – Cheyletiella yasguri ja C. blakei. Hilsepunkkilajit tarttuvat helposti eläinlajista toiseen.  

Hilsepunkki aiheuttaa eläimissä vain lieviä iho-oireita ja omistaja huomaakin loisen olemassaolon vasta kun saa itse tartunnan. Tartunnan oireita ihmisellä ovat kutiava ihottuma tai näppylät käsivarsissa ja vatsan seudulla. Hilsepunkki ei lisäänny ihmisessä, joten oireet useimmiten häviävät itsestään. Uusi hilsepunkkia kantava lemmikki aiheuttaa helposti oireita kotiväessä.  

Hilsepunkki tarttuu erittäin helposti, etenkin pentuihin. Tartunnan lähteenä ovat usein oireettomat aikuiset koirat. Loiset selviävät isäntäeläimen ulkopuolellakin useita päiviä, joten myös epäsuora tartunta on mahdollinen. Hilsepunkkitartunnan oireita lemmikillä on selän takaosasta alkava ihon hilseily ja kutina. Eläinlääkäri tekee diagnoosin raaputtamalla ihon pintakerroksia ja tutkimalla näytteen mikroskoopilla. Ihoa voidaan raaputtaa myös paperille, jolloin punkkien liike saa hilseen liikkumaan.