Lääkkeiden antaminen

Lääkkeiden antaminen lemmikille ja erityisesti kissalle on usein haasteellista. Kissat ovat tarkkoja mauista ja huomaavat ruokaan kätketyt lääkkeet helposti. Kissat eivät myöskään pidä siitä, että niitä pidetään paikoillaan lääkkeiden antoa varten. Lääkekuurin syöttäminen loppuun on kuitenkin hyvin tärkeää. Kuurin kesken jättäminen on merkittävä tekijä esimerkiksi bakteerien antibioottiresistenssin muodostumisessa. Kesken jäänyt kuuri saattaa myös aiheuttaa sen, että lemmikin sairaus puhkeaa lääkityksen lopettamisen jälkeen uudelleen. Myös loistartunta jää hoitamatta, jos valmisteiden annostusohjeita ei noudateta oikein. Tässä muutamia vinkkejä, miten lääkkeen antamista lemmikille voi helpottaa.

Lääkevalmisteen antaminen

Tablettien ja nestemäisten valmisteiden lisäksi sekä koiran että kissan loislääkevalikoimiin on tullut helposti annosteltavia paikallisvaleluliuoksia eli spot on -valmisteita, jotka voi antaa eläimelle stressiä aiheuttamatta.

Paikallisvaleluliuos levitetään pienelle ihoalueelle sellaiseen kohtaan, josta eläin ei pääse sitä nuolemaan. Niskan tai lapojen kohtaan tehdään jakaus karvapeitteeseen, ja valmiste tiputetaan iholle. Annostelussa tulee varoa, ettei aine lähde valumaan pitkin eläimen kylkiä. Iso osa paikallisvaleluliuoksista on reseptivalmisteita.
Muita tavallisia lääkevalmisteita ovat nestemäiset mikstuurat tai oraalinesteet sekä niitä hiukan kiinteämmät pastat. Nestemäisten valmisteiden annostukseen käytetään ruiskuja ja myös ne on varminta antaa eläimelle suoraan suuhun. Eläimestä otetaan tukeva ote, ja ruisku työnnetään kulmahampaiden takaa kohti nielua. Jos lääkemäärä on suuri lemmikin kokoon nähden, annetaan lääke sitä mukaa kun eläin pystyy sitä niemään.

Nykyään eläimille on saatavana yhä enemmän niille maittavia, erilaisilla liha-aromeilla maustettuja lääkevalmisteita, jolloin esimerkiksi niiden antaminen ruuan joukossa on helpompaa. Tällöin lääke kannattaa sekoittaa hyvin pieneen määrään ruokaa, jotta eläin söisi koko määrän kerralla. Jos osa ruuasta jää syömättä, jää myös ruokaan sekoitetun lääkkeen annos vajaaksi. Vajaalla lääkeannoksella ei ole riittävää tehoa esimerkiksi tulehdusten tai loistartuntojen hoidossa.
Tabletti on toistaiseksi yleisin valmistemuoto eläimille. Tabletin antamista kannattaa harjoitella jo pienelle pennulle esimerkiksi vitamiini- tai herkkutableteilla niin, että se sujuu ongelmitta, kun eläintä joskus on lääkittävä.

Tehokkain keino on antaa tabletti suoraan eläimen nieluun. Kissa kannattaa ottaa tukevasti kainaloon, tarvittaessa pyyhkeeseen käärittynä. Eläimen suu avataan ja tabletti tiputetaan syvälle nieluun. Suu suljetaan pitämällä kättä kuonon ympärillä ja kurkkua hierotaan toisella kädelläsi nielemisrefleksin laukaisemiseksi. Lemmikkiä täytyy tarkkailla hetken ja varmistaa, että se todellakin nielaisee tabletin. Apuna voi myös käyttää ruiskumaista tabletinannostelijaa, jolla tabletin voi kipata suoraan kurkkuun. Tällaisia annostelijoita voi ostaa esim. apteekeista.

Päällystämättömät tabletit voi usein murskata jauheeksi ja antaa lusikalla tai nesteeseen tai ruokaan sekoitettuna. Kaikkia tabletteja ei kannata jauhaa, sillä osa valmisteista on hyvin karvaan makuisia – tällaisten tablettien anto saattaa jauhamisen seurauksena vaikeutua entisestään ja aiheuttaa runsasta syljen eritystä eritoten kissalla. Tabletin voi myös yrittää kätkeä pienen herkkupalan sisään. Kissat ovat kuitenkin ovelia: ne saattavat niellä ruokapalan, mutta silmän välttäessä ne sylkevät tabletin jätteet matolle.