Sisäloisilla tarkoitetaan yleensä koiran suolistossa eläviä loismatoja. Madot jaetaan kahteen pääryhmään: pyörö- eli sukkulamadot ja heisimadot.
- Sukkulamatoihin kuuluvat suolinkaiset, hakamadot ja piiskamadot
- Heisimatoja on useita lajeja, joista merkittävimmät ovat mesocestoides-heisimadot, kissanheisimato (Taenia spp.), koiranheisimato (Dipylidium caninum) ja ekinokokit (Echinococcus spp.)
Jotkut koiran loisista voivat tarttua myös ihmiseen, esimerkiksi suolinkainen ja hirviekinokokki.
Lue lisää:
Matotartunnan oireet
Sisäloistartunta on usein täysin oireeton aikuisella eläimellä eikä madon munia voi silmin havaita. Epämääräinen oksentelu ja ripuli voivat johtua madoista. Tarvittaessa eläinlääkäri voi varmistaa sisäloistartunnan ulostenäytteen avulla.
Alle vuoden ikäiset koiranpennut ovat alttiimpia loisille ja varsinkin pikkupennuilla matotartunta voi aiheuttaa vakavia oireita. Ulosteessa tai oksennuksessa nähtävät madot ovat merkki jo hyvin voimakkaasta tartunnasta.
Mistä koira saa matoja?
Pennut voivat saada ensimmäisen loistartunnan jo emon kohdussa tai maidon mukana. Aikuiset eläimet voivat saada tartunnan suoraan ympäristöstä madon munien joutuessa maata tonkiessa suuhun.
Koira voi saada matoja myös syömällä esimerkiksi jyrsijän. Heisimadot tarttuvat koiraan sen syödessä matoja kantavan väli-isännän. Lapamato eli leveä heisimato voi tarttua koiraan raa’asta järvikalasta tai perkuujätteistä. Heisimatoihin kuuluva hirviekinokokki tarttuu koiraan sen syödessä raakoja hirven sisäelimiä.
Kenneleissä elävillä koirilla on suurempi riski saada matoja kuin yksittäisillä kotikoirilla. Grammassa koiran ulostetta voi olla tuhansia mikroskooppisen pieniä munia. Lisäksi munat ovat hyvin kestäviä ympäristössä ja ne voivat säilyä vuosia tartuntakykyisinä maaperässä.